Meni useampi päivä tätä kirjaa lukiessa, vaikka sivuja ei todellakaan ollut paljon, vain jotain 160. Olen sairastellut lähes viikon ajan, ja on ollut vähän voimat vähissä. No, sainpahan viimein luettua.

Olen lukenut Valkea voima - kirjan aiemminkin, joskus vuosi pari sitten, ja se oli yhtä raskasta luettavaa kuin muistinkin. Ehkä sekin tavallaan hidasti lukemista.

"Tuntui että minua revittiin kahteen suuntaan: halusin olla hyvä äiti ja pysyä kuivilla, mutta samalla käytin. Minun oli pakko yrittää sovittaa yhteen äitiys ja huumeet"

Tämäkin kirja on siis omaelämänkerrallinen, kirjastossakin taitaa olla siellä elämänkerta osastolla eikä romaaneissa. Raskas tarina huumeita käyttävästä ja rikoksia tekevästä äidistä, jonka lastet otetaan huostaan. Kirja on kohtalaisen hyvin kirjoitettu, ja aiheesta on saatu hyvin se oleellinen irti, mitenkään silti liioittelematta tai muuta.

Kirjassa kerrotaan aika tarkkaan huumeidenkäyttäjän arjesta, huhhuh, joka tekeekin siitä ehkä juuri niin raskasta luettavaa. Samalla on mukana kuitenkin sitä äidin rakautta lapsiaan kohtaan, joka vähän pehmentää.

Loppu oli varsinkin aika järkyttävä, en muistanut sitä, mutta en kerro sitä tarkemmin etten spoilaa lukuelämystä jos joku innostui.

Ei mikään nappisuoritus, mutta menetteli;

7½.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!