Heipä hei ja hyvää itsenäisyysäpäivän jälkeistä päivää!

Päätinpä sitten palata hetkeksi dekkareihin, en olekaan lukenut niitä hetkeen. Yleensä lukutahtini noudattelee tiettyä linjaa, jossa vuorotellaan kaikkia tyylejä, mitä yleensäkin luen, mutta viime aikoina on hieman päässyt lipsumaan.

Jokinen on yksi lempi dekkaristeistani. Koskinen, joka siis on Seppo Jokisen kirjojen päähenkilö, on sympaattinen komisario, jotenkin tulee mieleen miespuolinen versio Maria Kalliosta. Ehkä ei ihan täysin, mutta vähän samalla tavalla näissä kirjoissa kerrotaan myös sitä tavallista arkielämää, eikä vain jännityspuolta.

En ole lukenut kaikkia Jokisen kirjoja, varsinkaan vanhempia, ja tämä Pudotuspeli on siis kolmas. Aion kyllä tutustua ihan kaikkiin, pidin tästäkin kirjasta niin paljon. Kirjastohyllyssä odottaa Koskinen ja taikashow, sekä uudemmat Ajomies ja Hervantalainen.

Tämän luki nopeasti, taisi mennä ehkä päivä. Juonessa on oikeastaan kaksi osaa, toinen joka on mielisairaalan epämääräisistä kuolemantapauksista, ja toinen sitten pankkiryöstö jossa tapahtuu myös tappo. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, kirjassa on myös muutakin kuin nämä rikoksen ratkaisukuviot...

Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin!

9.

Viikonlopun kunniaksi vaihdan viihtelee, taidan ottaa luvun alle Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa.

Tässä kaikki tältä erää, Krista toivottelee hyvää viikonloppua.